Itsearviointia

Nyt alkaa viimeinen postaus! Kun aloitin bloggaamisen alusta, tuntui hassulta, sillä siitä on aikaa kun viimeksi bloggasin. Mutta tehtävänä tämä ei ollutkaan niin hankalaa kuin ajattelin. Tämä oli minusta helppoa, ja kivaa virkistystä arkeen. Iltaisin kun olen tänne kirjoittanut postauksia parempaan kuntoon, on se minusta ollut mukavaa.
  Helpoin tehtävä minusta oli kirjailjan elämän kertomus kuolemasta syntymään, vaikka ensimmäiset lauseet tuntivat hassuilta ja ajattelin ettei siitä tulisi mitään. Mutta kun vaan kirjoitin sitä, niin pääsin asioista jyvälle ja sitten se olikin helppoa. Vaikeinta sitten taas oli luova kirjoittaminen ja se että pitäisi eläytyä kirjan sisältöön. Sillä kirjassa ei kerrottu minun mielestäni riittävästi esim. ystävyyssuhteista. Se olisi minusta ollut tärkeää, että olisi saanut tietää millaiset välit kirjan ystävyksille jäi.
  Mielestäni blogissa parhaiten onnistui se, että sain teksteistä edes näinkin sujuvaa ja sain tehtyä pitkiäkin kirjoituksia. Koska minä olen huono kirjoittamaan ja en saa yleensä kirjoitelmatehtäviin pitkiä tekstejä, niin olen aikalailla tyytväinen tästä mitä olen blogiin tehnyt. 
  Eniten tässä tehtävässä opin sen, millaista ennen on ollut ja sen kuinka tärkeä Minna Canth aikanaan oli ja on vielä nykyäänkin. Hän oli todella viisas ja hänen ansiostaan minäkin teen nyt tätä postausta. Sillä ilman häntä naisethan eivät voisi käydä kunnollisissa kouluissa eikä kouluttautua mihinkä ammattiin haluaa. Ymmärrän hyvin Canthin mielipiteen tasa-arvoisuudesta, koska nykyäänkin jotkut miehet sanovat, että naiset kuuluvat keittiöön, vaikka niinhän se ei ole. Hänen ansiostaan miehet ja naiset tekevät paljon samoja asioita ja työskentelevät samoissa ammateissa. Kukaan ei joudu olemaan muu kuin oma itsensä, saa olla se mikä haluaa! 
  Ehdottaisin blogilleni arvosanaksi 9, koska olen tehnyt suurimman osan blogista vapaa-ajalla ja olen käyttänyt tähän oikeasti aikaa ja ajatusta. Olen myös tehnyt tehtävät sillä tavalla, kun olen ymmärtänyt ja parhaani mukaan, tottakai.

Luovaa kirjoittamista

Kirjan henkilö kirjoittaa päiväkirjaa elämänsä tärkeästä tapahtumasta.

"Rakas päiväkirja! Tänään oli ihana päivä ja minulla on vieläkin jännittynyt olo. Sain nimittäin lehtori Hellmanilta kirjeen, jossa hän pyytää minua vaimokseen. Tottakai minä siihen suostun, koska hän on komein mies koulustamme. Jännittää vain hirveästi millaista eläminen tulee olemaan hänen kanssaan. Onhan hän sentään arvoasemassa oleva mies ja minä olen vain hänen oppilaansa. Toivon vain hirveästi, että kaikki menee hyvin."

Kirje kirjan henkilöltä toiselle kirjan henkilölle

"Hei Anni! Olen ajatellut pitkään jo kirjoittaa sinulle kirjettä, mutta nyt sain vasta sen aloitettua. Tiedät, että olet hyvä ystäväni, mutta en ole ollut oikein koskaan sinulle lojaali. Olen aina ajatellut, että onpas sinulla hirveät kulmakarvat ja et ole muutenkaan kaunis. mutta olen tajunnut, että olet minulle oikeasti tärkeä ja huolehdit aina minusta. Tiedät jopa asiani melkein paremmin kuin minä itse. Nyt kuin olen lehtorin kanssa en saa enää tavata sinua, koska hän kieltää sen, ja jos kuulema käyt täällä jatkuvasti niin et enää arvostaisi Hellmania koulussa. Mutta tiedän, että todellisuudessa niin ei olisi, koska olet luotettava ja hyvä ystävä ja arvostat kaikkea sellaisena kuin ne ovat. Nyt kerron sinulle samalla uutiseni, olen raskaana. Minulla on siksi tällä hetkellä aika raskasta. Ja haluan tämän kirjeen avulla pyytää sinulta anteeksi ja sanoa kiitos kaikesta. En tiedä miten synnytys menee ja kuinka käy. Joten hei ja hyvästi. Ps. Olet aina ollut parhain ja luotettavin ystäväni."

Esittelyssä kirjailija

Kuvassa Minna Canthin patsas, joka sijaitsee Tampereella.

Minna Canthille on omistettu tasa-arvon päivä, joka on kalenterissa 19.3. Hänen mukaansa on nimetty koulu ja katujakin, joita on mm Helsingissä, Tampereella, Kuopiossa ja Jyväskylässä. Canthista on tehty monta patsasta, mutta edellä mainituissa kaupungeissa on ainakin nähtävillä ne(lukuun ottamatta Helsinkiä). Kuopiossa järjestään 19.3 Minnan päivät -niminen tapahtuma. Häntä arvostetaan nykyäänkin sillä hän ajoi naisten asemaa uusien koulutusmahdollisuuksien avulla ja sai heidät sen avulla tasa-arvoisemmaksi. Hänen kuvansa on myös postimerkissä. Canth kirjoitti pari kymmentä teosta elämänsä aikana, mutta hänen viimeisimmäksi teoksekseen jäi murhanäytelmä Anna-Liisa. Ennen kuolemaansa Minna Canth vaikutti noin kuuden kuopiolaiskoulun tausatalla muun muassa Yheteiskoulun ja Kauppakoulun. Minna Canth kuoli 12. toukokuuta 1897 Kuopiossa, äkilliseen sydänkohtaukseen.

Kuva teoksen Anna-Liisa kannesta.

Postimerkki, jossa Canthin kuva oli.

  Minna Canthia pidettiin omana aikaanaan hyvin radikaaalina. Hän oli todella rohkea ajattelija ja ei pelännyt ilmaista omia mielipiteitään. Minna Canth oli uskossa eikä se ollut ristiriidassa sen kanssa, että hän oli kiinnotunut tieteen uusista saavutuksista ja hän pyrki selittämään esim. spiritismiä titeellisen ajattelun kautta.
  Canth muutti Kuopioon takaisin 1880 maaliskuussa lapsiensa kanssa. Siellä hän ryhtyi pitämään vuonna 1877 kuollen isänsä lankakauppaa, joka oli huonossa taloudellisessa kunnossa. Perheen asema parani, kun Minna sai liikkeen jaloilleen. Hän piti myös veljensä sekatavarakauppaa. Liike toimien avulla perhe tuli taloudellisesti toimeen. Sen vuoksi Canth pystyi keskittymään kirjoittamiseen ja siihen, että hän pystyi hankkimaan kirjallisuutta ulkomailta asti.
  Ennen Kuopioon paluuta Minnan näytelmä Murtovarkaus palkittiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinnolla. Palkitseminen johtui siitä, että Minna lähetti näytelmän Suomalaisen Teatterin johtajalle Kaarlo Bergomille, joka hyväksyi sen heti. Tuohon aikaan Minna oli perheensä kanssa Jyväskylässä ja merkittävintä oli se, kun hänen miehensä kuoli pitkään sairastettuaan vuonna 1879.Mies kuoli juuri ennen kuin nuorin lapsi ehti syntyä. Pariskunnalla oli kaikenkaikkiaan yhteensä seitsemän lasta. Lapset syntyivät aikavälillä 1866-1880.
  Minaksi itseään kutsunut Canth alkoi kutsua itseään Minnaksi, Minna meni naimisiin Johan Ferdinand Canthin kanssa. Joka kosi häntä monesti, mutta Minna ei hyväksynyt sitä ensimmäisellä, eikä vielä toisellakaan kerralla. Johan oli hänen luonnontieteen opettajansa seminiaarissa. Canth kuitenkin lopetti opintonsa 1865 kosinnan hyväksyessä. Canth pääsi Jyväskylän seminaariin 1863, joka oli perustettu samana vuonna ja siellä koulutettiin kansakoulunopettajiksi. Canth jatkoi opintoja, vaikka hänen vanhemmagt olisivat halunneet Minnasta porvarillisen neidon avioliittoa varten.
  Seminaarin perustamisen ansiosta Minnalla oli mahdollisuus opiskella Suomessa muuhun kuin kätilön ammattiin. Ennen seminaariin menemistä Minna haaveili itsenäisen naisen urasta eikä avioliitosta. Hänen ajatuksenaan oli se, että jos hän olisi ollut kansakoulunopettaja hän oli si voinut elättäää itsensä sillä eikä hänen olisi tarvinnut olla avioliitossa.

Minna ja hänen miehensä Johan.

  Ennen Jyväskylään muuttoa, Canth asui Kuopiossa. Muuton syy Jyväskylään oli se, että opiskelu mahdollisuudet olivat huonot tuohon aikaan. Tytöille oli erilliset koulut ja heitä varjeltiin liialta tiedolta. Puolet päivästä oli käsitöitä. Tyttöjen ajateeltiin olevan ns liian heikkoja opisekuluun, että heistä tulisi hermoheikkoja.  Ja tästähän Canth ei tykännyt. Hän itse kävi ruotsalaista valtion perustamaa tyttökoulua, johonka hän pääsi isänsä avulla.Sitä ennen hän opiskeli Soldanin sisarusten perustamassa toisessa ruotsalaisessa koulussa. Tuolloin Miinu Johnsson (eli Minna Canth) alkoikutsua itseään Minaksi. Ensimmäinen koulu johon Miinu meni oli Snellmanin aloitteesta perustetttu Kuopion työväen kaupungin tyttökoulu, joka oli ns lankasterikoulu, koska siellä noudatettiin englantilaista opestumenetelmää. Opetuskielenä kumminkin oli suomi.

Minna Canth noin 17-vuotiaana.

  Miinun perheen taloudellinen tila koheni ja he muuttivat Kuopioon vuonna 1853, kun Miinun isä sai hoitaakseen Tampereen lankakaupan. Perhe Minnan lapsuudessa asui Tampereen köyhällistön kaupunginosassa. Perheeseen kuului Minna, hänen siskonsa Augusta Katharina, hänen äitinsä Lovisa Ulrika ja hänen isänsä Gustaf Vilhelm, (jonka mukaan perheen poika oli nimetty), poika kutsuttiin Gustiksi, Canthin molemmat vanhemmat olivat köyhistä oloista. Canthin isä työskenteli Tampereella Finlaysonin puuvillatehtaalla.
  Minna syntyi 19.3.1944. Hänen alkuperäinen nimensä oli Ulrika Wilhelmiina Johnson.

Lukupäiväkirja

25.11
Lukemisen aloittaminen oli hankalaa, mutta sitten kun sen vaan aloitti niin se on ollut aikalailla helppoa tähän mennessä. Mutta tekstin asioita joutuu aina hetken miettimään, että tajuaa mitä milläkin tarkoitetaan. Kirjassa päähenkilöinä esiintyy lehtori Hellman, Selma Varen ja Anni Kemppainen. Selma ja Anni ovat Hellmanin oppilaita. Kirjan kiinnostavin henkilö minusta on Lehtori Hellman ja ärsyttävin Selma. Selma on ärsyttävin, sillä hän ei pidä Annia kauniina, vaan keksii hänestä huonoja ulkonäköpiirteitä. Anni taas ihailee Selmaa. Kaikki hänessä on Annin mielstä kaunista ja kaikki mikä Selmalle kuuluu on hänen mielestään hienoa. Ne keitä Selma vihasi, niin vihasi Annikin.
  Itse Minna Canthista kuulin varmaan ensimmäisen kerran silloin kun luin blogeja. Hänen nimensä näin yhdessä hevosblogissa, jossa blogin kirjoittaja kävi Minna Canthin koulua. Ennen sitä en ollut hänestä kuullut. Sitten kun itse menin yläasteelle näin äidinkielen luokassa ryhmätöitä Canthista ja silloin ajatelin, että hän on varmaan joku kuuluisa tyyppi, joka äidinkiellessä pitää tietää. Ja niinhän se sitten olikin!

27.11
Kirjan lukeminen on edistynyt hyvin. Henkilöistä on selvinnyt vaan enemmän tietoja. Ihmisten väliset suhteet ovat lähentyneet. Ainakin Hellmanin ja Selman, sillä Hellman antoi Selmalle kirjeen, jossa viimeisellä, muttei vähäisimmällä sivulla oli Selmalle pyyntö, että hän tulisi Hellmanin vaimoksi. Selma häkeltyi siitä ja kertoi Annille. Anni oli siitä innoisaan, sillä hän tiesi, että Hellman oli ihastunut Selmaan. Selma on epäröivä eikä tiedä onko se vähän omituista. Mutta hän tuli silti siihen tulokseen,että Hellman olisi paras miesvaihtoehto.
  Minna Canth oli realisminen kirjoittaja ja sen huomaa tekstin asioista. Asiat ovat todenmukaisia ja arkipäivän humpuukia.

30.11
Kirja on jo yli puolessa välissä. Kirjassa ilmenee uusia käänteitä ja juonia alkaa olla jo selvillä. Minusta kirjassa kumminkin on hassuja tapauksia. Kuten se, että seminaarissa käyvä Selma menee oman uskonnonopettajansa kanssa naimisiisn. Ei se nykypäivänä niin vain kävisi, että opettaja kosisi oppilastaan. Se ainakin on muuttunut Canthin ajoilta. 

2.12
Nyt sain vihdoin ja viimein luettua kirjan loppuun. Se oli mielenkiintoinen ja vanhanaikainen. Kirjassa huomasi, kuinka Canth oikeasti ajatteli maailmasta ja siitä, miten naisten kuuluisi täällä olla. Kirjassa selvisi myös se kuinka naiset ajattelivat sitä, että ulkonäön tarvitsee olla hyvä eikä esimerkiksi voi mennä miesten seuraan ilman, että on kihartanut hiukset. Huomasin kirjasta myös sen, miten miehet ennen kohteli naisia. He laittoivat naiset aliarvoisempaan asemaan ja naisten kuului olla vain kotona, tehdä siellä ruokaa ja käsitöitä. Esimerkiksi kirjassa oleva Hellman oli naimisissa Selman kanssa, joka oli ennen hänen oppilas. Mutta naimisiin menon jälkeen Selma ei saanut enää päättää omista asioistaan, eikä edes ystävistään. Lehtori kielsi Selmaa tapaamasta vanhoja ystäviään, hänen piti olla vain lehtorin opettaja kavereiden kanssa.